Kesällä pitäisi yhden huoneen meikäläisen talossa piristyä... Ajatelkaa tuo seinän kokoisena :) 

Yhtenä päivänä katsoessaan sisäänsä hän tajusi, ettei siellä ole mitään.

Nyt missionani on suunnitella kuvistunnille kengät ja piti myös piirtää oma kenkänsä. Ja tässä tulee.

Oma saapas se siinä.

Ylhäällä Twin Peaks -kenkä, tarkoitus muistuttaa Red Roomia. Kukkakenkä ja nunnakenkäkin tarjolla.

Epäonnistuneempi pukukenkä, ja mm. trumpettikenkä alhaalla :) 

Prince-kenkä ja korsettikenkä plus nauhahörveli. Värittelin tuon Benjamin. Ostin hiilikyniä ja pääsivät heti käyttöön. Piirsin myös semmoisen tytön, mutta hukkasin sen. Joten saatte vain Benkun.

Minut iskettiin tekemään luokkamme myyjäisiä varten juliste, ja tein sitten 4 vaihtoehtoa, jotka pääsevät tännekin esiin.

  Tässä ensimmäinen ideani, jossa oli alunperin tarkoitus lukea "Tenut on leiponu. Ostakkee!", mutta jostain syystä sana tenu herätti opettajassa muitakin mielikuvia kuin teinin...Pöh.    Minähän se siellä!

Kiitos ideasta pitkäaikaiselle nettiystävälleni TT Allanille :) Ei ole vielä koululla nähneet näitä, vaan tuon ekan suunnitelman.. Katotaan pääseekö tukehtunut viikatemies sairaalan seinille asti...

Toivottavasti näin. Nyt tuntui taas siltä, että tekee mieli piirtää. Huomenna kun ny ei ole koulua, niin se saa heti vapautuneemman olon aikaiseksi jolloin ehtii jotain mukavaakin tehdä. Aikaanihan on myös vienyt paljon eri videoprojektit. No, nyt epäkiinnostavat löpinät saa loppua, kerronpa sitten kuvista.

  Tässä näkyy tätä suhtautumista piirroksiini. Aluksi ne koululla ja eskarissa pitivät minua huonona värittäjänä, koska jätin aina sitä valkoista näkyviin ja väritystehtäviä ne jyystivät sitten miun kanssa ikuisuuksia. Esimerkkinä on myös eräs testi, jonka näköjään oli tarkoitus kertoa opettajille, onko lapsi taiteellinen. Siinä oli väritettävä rumpu. Minua ovat aina ärsyttäneet tuhertelijat jotka tuskin painavat sitä kynää paperille ja sitten värittelevät tarkasti joka kohdan. Mie aina painoin sitä kynää niin kovaa paprulle, ettei ikinä näkynyt teräviä kyniä penaalissa, koska hukkaan myös aina terottimeni, ei semmosta nykyäänkään ole paljo koskaan mukana, ja minkä tahansa tekeminen tarkasti oli turhauttavaa. Ja toki näytin taitoni testissäkin ja kappas sitten, kun seuraavan kerran niitä käsiteltiin, mie jouduin uusimaan sen rumpukokeen. Jessus sentään, ja muut sai leikkiä. Sitten sinne 11-vuotiaaksi asti minua pidettiin semmosena ihan hyvänä piirtäjänä, kunnes sitten siinä 12-vuotiaana alko jo tekniikka sujua paremmin ja mikä kumminta, minun väritystaitoani jotkut kehuivat. Nyt nykyisellä luokallani ilmeisesti myös piirtäminen on muuttunut taidoksi, jossa voi olla hikipinko. Ja koska en ole ollenkaan suosittu, en ikään kuin saisi olla missään hyvä. Kun sitten joskus pitää piirrellä, saattaa kuulua "ihme hiigerpiirros". Eikö niille ny mikään kelpaa siellä? Useimmiten siellä kyllä saa olla ihan rauhassa, koska eivät ne muut oppilaat välitä kuvataiteesta yhtään. Niin kuin eivät harmillisesti monet ihmiset tule ikinä välittämäänkään.

Kokeilin tänään myös piirtää vain jotain mitä mieleen tulee ja tommonen tuli.

Taas pikku-Irene pääsee esiin. Tuli kuunneltua Hectoria pitkästä aikaa ja muistan kun pienenä Lumi teki enkelin eteiseen toi aina mieleeni mummoni, joka kuoli kun olin 7-vuotias. Ja tuo se vieläkin. 

Ei ole paljon ollut aikaa päivitellä koulun ja videoprojektin takia. =/ Mutta jospa joululomalla.

Näin täynnä kaikkea oleva tyyli sopii jo tämmöiseen kuvaan. Tässä hieman uniani yhdessä kuvassa. Joulukalenteria en sitten tänä vuonna aloittanutkaan, koska on se toinen joulukalenteriprojekti meneillään plus kokeita yms., joten ei ole aikaa. Tänne tulee sitten harvemmin päivityksiä, mutta ne ovat sitten laadukkaampia kuin olisivat ne pakolla ja nopeasti väsätyt joulukalenteriluukut.

Ajattelen usein englanniksi, joten nämä otsikotkin sitten ovat aika usein enkuksi.

Eli astu sisään ja ole nätti!

Kauheasti aikaani vienyt koulu ja joulukalenteriprojektini. Silloin kun oikein asetun piirtämään tai miettimään, ei tuu mitään mieleen, ei tietenkään, ja silloin kun pitäisi lukea kokeeseen, tehdä ties mitä läksyjä ja projekteja, meikälle tulee joku idea. No niinhän se on, ideat vaan tulee jostain, eikä ikinä hyvään aikaan. Tekisin myös mielelläni ihan ite jonkun lyhyen elokuvan tai vaikkapa musiikkivideon, ja olen miettinyt paljon ideoita semmoisiin projekteihin. Piirtäminen on ihanaa, mutta niin on myös elokuvien tekeminen. Harmi vain, että ne jotka ovat filmeissäni esiintyneet eivät halua niitä leffoja minnekään esille. Taisin myöhästyä yhdestä elokuvakilpailusta (hyvin pienille oikeastaan, joku suloinen oravavideo oli voittanut viime vuonna :) ) jonne meinattiin yksi koulussa tekemäni leffa lähettää.

Tässä mun koneen vieressä olevalla pöydällä on oikeen iso läjä jotain papereita ja myös miun Helsinki-vihkoseni, joka on ostettu matkalla Helsinkiin kesän alussa ja se oli mukana syyslomallakin kun kävin siellä. Eli sieltä löytyy paljon piirroksia jotka on tehty junassa ja ehkä suurin osa on oikeastaan tehty jossain muualla, mutta se kuitenkin on Helsinki-vihko =)

Tämä on tehty sillä ensimmäisellä reisulla. Näin silloin Ateneumin lähellä tuollaisen kerjäläisen jolle käytiin antamassa vitosen seteli. Muut kadulla hänet ohittaneet eivät tuntuneet välittävän ollenkaan, kai ovat tottuneet näkemään samanlaisia näkyjä. Tämmöisen tuppukylän asukki ei ole vielä yhtä kova, ettei pystyisi kävelemään ohi. Piti sitten antaa toisellekin samanlaiselle kun tuli vastaan. Silloin tuli hyvä olo siitä, että vähän auttoi jotakuta. Samana päivänä jossain lehdessä joku julkkis valitteli kuinka hän on vain liian kaunis. Ongelmia on erilaisia...

Tämä on sitten syyslomalla tehty, nautiskelen junaruoasta =) Ja piirtelin sitten vähä myös kenkiäni, heh. Mie aina piirrän piirroksia päällekäin, tuntuu mukavammalta piirtää semmoiseen paperiin jossa on jo jotain, että voi tehdä ilman paineita homman. Jos se paperi on tyhjä, voi tuntua, että pilaan sen kun siihen jotain söherrän...

Ja yhdessä vaiheessa takanani istui jotain hyvin itsetietoisia mallipoikia. Toinen heistä oli ollut Salkkarien kuvauksissa ja kuvaili miltä Joonatan näytti. "Se näytti ihan MÖRÖLTÄ!" hän kommentoi. Pitihän sitä sitten äkkiä piirtää kuvattu, kenties todellinen, Markku Pulli, heh. 

Tässon sitten tämmöinen hienosteleva laulajapoika jolla on jalkafetissi, hyh. Hän seikkailee yhdessä pidemmässä tarinassani, jonka hahmoja on näkynyt täällä aikaisemminkin.

Ja sitten... Mitä Irkku joutuu sietämään...Nämä tulevat Helsinki-vihon ulkopuolelta

Stereotyyppinen Jojensuun törökkipää! Tekee osuutensa ilmaston huonontamiseksi. Tämmöisieen voi törmätä kaupungilla tai koulussa. Onkohan näitä muissakin kaupungeissa? Tupeeraavat tukkansa niin, että se nousee jotain 10 cm heidän pienistä päistään ilmaan. Hiuslakka on aina mukana. Huulten perusteella niiden voisi epäillä nousseen haudasta, ku ovat aivan värittömät nudehuulet. Kulmakarvansa ne ovat näköjään nyppineet, koska ovat sitten piirtäneet sinne korvien viereen pienet viirut kulmakarvoiksi. Silmäkulmissa sitten on paukut valkokynää. Voihan sitä sitte ajatella, että lintu on ruikkassu heitä silmään... Kuvissa hymyilevät aina otsa kurtussa ja käyttävät sitten kuvan mukaisia vaatteita. Ihan nähtävyyksiä ovat, kannattaa tulla vilkaisemaan. He liikkuvat ryhmissä seuraavaksi kuvattujen poikavastineiden kanssa...

Ja jos tulet tänne, ei tarvitse lähteä Englantiin asti katsomaan palatsinvartijoita, koska pojat ovat oppineet nostamaan hiuksensa ihan samannäköisiksi kuin niiden vartijoiden hatut. Tässä kuvassa ei haittaa se, että pojasta tuli vähän hölmön näköinen mielestäni, se sopii tähän. Eivät käytä muita merkkejä kuin jotain mistä on täälläkin peräkylässä kuultu, eli Lacoste, Wesc, Puma jne. ja sitten yhdistelevät vain näitä merkkivaatteita ilman mitään värisilmää. Päästä voi löytyä myös mitä karmein asuste - miespanta... Voihan semmoinen olla jostakusta oikein hieno, mutta ei tuo kyllä oikeasti kovin monen ulkopuolisen silmää miellytä. Tytöt ja pojat molemmat eivät enää käytä kunnon suomen kielen sanoja, vaan toistelevat nykyisin vain kaveriensa keksimiä uusia sanoja. Päivät pitkät saa kuunnella jotain suhinaa...

En kyllä tunne kuuluvani joukkoon, tämmöinen hörhö joka on pakotettu olemaan samassa paikassa kuin...tuollaiset.... Mutta onneksi löytyy myös ihmisiä, jotka eivät kuulu tällaisiin massoihin. =)