Lähestulkoon kuollut blogini jääköön nyt lepäämään tänne rauhassa. Päätin, että on aika aloittaa isomman ihmisen blogi. Vanhat kotisivut tulevat myös muuttumaan vihdoin nykyisen Irenen sivuiksi, kunhan vain pystyn siihen. Jos joku ihminen vielä osuu tännekin, pyydän jatkamaan tänne: 

Happiness goes beyond a picket fence

Toivon mukaan tuo sivu päivittyy useammin kuin tämä viimeisinä kuukausinaan, ja laitan sinne myös muutakin kuin vain piirroksia. Kiitos niille, jotka kävivät täällä näiden vuosien aikana. :) 

"Onneton se, jolla ei varjoa itsessään" - Arto Melleri

Totisesti, en itkeä voi enempää. Kajo aamujen viiltää
mua, min raju rakkaus on humalluttanut horrokseen.
Valo julma on jokaisen kuun, joka aurinko polttaen hiiltää.
Emäpuuni jos pirstoutuis! Ah, jos uppoisin pohjaan veen!

------

Innostuin vaihteeksi runoista. Huomenna aattelin hakea jotain Rimbaudin runoja, kattoo nyt onko lapsineron maineella aihetta.

Ei mua mikään suututa tai masenna nyt, kunhan huomasin kuvan, josta tämä tuli heti mieleen ja oli pakko kokeilla piirtää.

Pikkuisesta nyt vain tuli tuon niminen.

Ehkä sitä nunnumista pitäisi yrittää. Vai pitäiskö vain valvoa koko yö suoraan? 

Sain sit tänään paljon näemmä piirtointoa. Tein tämän lähes tauotta, joten tunnen sen hyvin piirtokädessäni. Nyt taitaa riittää tältä päivältä..